“Laiva on turvassa satamassa, mutta sitä ei olla rakennettu satamassa oloa varten.”
Elämä on matka, joka tarjoaa meille jatkuvasti uusia muistoja. Vanhemmat sukupolvet ovat kulkeneet tämän polun jo ennen meitä, ja heidän keräämänsä viisaus on korvaamaton aarre. Heitä on tänäänkin paljon meidän ympärillämme, vanhoja ihmisiä. He ovat nähneet ja kokeneet paljon elämän varrella. He ovat kohdanneet niin iloja kuin suruja, onnistumisia kuin epäonnistumisia. Tämä elämän rikkaus on muovannut heidän näkemyksiään ja opettanut heille tärkeitä elämäntaitoja, kuten kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja kykyä sopeutua muutoksiin.
Nykyajan hektisyyden ja muutospaineiden alla on joskus hyvä pysähtyä ja seurata hetki vanhojen sukupolvien elämää. Monien vaikeuksien ja puutteellisuuden keskellä he ovat onnistuneet tarjoamaan omille lapsilleen kaiken tarvittavan elämää varten. He ovat tehneet työtä hiljaisuuden ja kunnioituksen alla, maksaneet veronsa ja rakentaneet yhteistä yhteiskuntaamme. Tulevaisuuteen on katsottu oikealla vakavuudella, samalla kuitenkin tehty uhrauksia epäitsekkäästi yhteisen hyvän vuoksi. Kaikkea tätä voimme kutsua viisaudeksi.
Vanhat sukupolvet opettavat meille viisautta. Se on eri asia kuin älykkyys tai nerous. Viisaudessa on mukana elämän tuoma kokemus, jonka viitoittamat polut ovat turvallisia kulkea. Nykyajan työelämä hyötyisi varmasti valtavan kiireen, pikavoittojen hakemisen ja jatkuvan kasvun tavoittelun ristipaineessa tästä viisaudesta. Menneiden sukupolvien esikuva ahkeruudesta, tinkimättömästä työnteosta mutta myös armollisuudesta olisivat tärkeitä elementtejä työpaikkojen toimintakulttuuriin.
Ja kuten alussa oleva viisaus kertoo, elämän matkalla joskus myrskyää. Silti laiva on luotu merille, joskus päin aaltoja ja joskus peilityyneen aurinkoon. Sitä on myös meidän arkinen työmme, jota tahdomme A. Rossilla kunnioittaa viisaasti.