Juhla Mokka

Helmikuinen aamu, lumi natisee jalkojen alla ja pakkanen nipistää poskia. Lautapinoa kantaessa nurkan takaa heijastaa jo aamuaurinko. Voi, mikä energia syntyy valosta! Kohta koittaa aamun paras hetki, jolloin tarinat työkavereiden kanssa alkavat. Jokainen ottaa repustaan termarin. Kuuluu ”naks” ja kohta monesta mukista nousee höyry.

Kahvihetki on mahtava, aivan kuin olisi juhla-aika, ja onhan se. Tauko päättyy ja töihin astelee tekijät. Tästäkö tulee tuttu sanonta: tekijöiden kahvi?
 
Me suomalaiset emme ole suulainta kansaa, mutta meillä on monta tapaa ilmaista itseämme. Silloin taaksemme jää ujous sekä arkuus. Olemme valmiita avaamaan itseämme ja saamme aivan kuin uuden vaihteen. Mitä nämä ovat? Sauna, nuotio ja kahvi.
 
Kaikkein epäloogisin on ehkä sauna. Olemme ulkoisesti aivan riisuttuja ja ilmassa voi olla hiukan ujoutta. Alkujuttujen jälkeen tarinat kuitenkin lentävät lämpimän vesihöyryn sekaan. 
 
Pitkät matkat erämaassa saavat joukot pysähtymään saman nuotion ääreen lämmittelemään, paistamaan makkaraa ja juomaan lämmintä kaakaota. Onko nuotiosta nousevassa lämpimässä savussa se jokin, joka tuo meidät yhteen? Lämpimät syötävät ja juotavat joita voimme jakaa, ja viimein myös lämpimät sydämet, jotka löytävät yhteisen tahdin?
 
Mutta myös kahvi, siitä nouseva lämmin höyry. Onko juuri lämpö se, mikä lopulta on saa meidät yhteen ja tuntemaan lämpöä? Saako lämmin ilma meidät avautumaan ja kertomaan tarinoita?
 
Lämpö luo energiaa, ja se tarttuu meihin. Lämmitellään yhdessä!